Uusrokokoo ruokapöytä

Tämä työ oli ollut mielessäni jo vuoden verran ja halusin päättötyökseni jotain, mikä kestää läpi elämän. Idea pöydän ulkonäköön lähti oikeastaan tuoleista. Pidän uusrokokoosta tyylinä, ja halusin pöydän menevän samaan sarjaan kuin tuolitkin – hieman vain hillitymmällä muodolla, jotta kaikki kalusteet sopivat keskenään.           

Työhöni kuului myös ruokailutilan pieni muotoinen päivitys, ja ruokapöytä yhdistää tilamme 
käytännöllisesti. Ruokailukin onnistuu nyt isommaltakin seurueelta – onhan pöytä mitoitettu kahdeksalle hengelle – kun taas vanhaan pöytäämme mahtui vain kolme ihmistä sekä ruokatarvikkeet. Tilan yhtenäisyyttä tuo muut tekemäni kalusteet värimaailmallaan sekä hienoisella koristeellisuudellaan mitä löytyy mm. vetimistä. Näin uusrokokoo teema ei hyppää silmille muuten remontoidussa kodissamme, josta löytyy myös uudempaa ilmettä.Materiaalivalinnassa päädyin punatammeen siksi, että se on kulutusta kestävä puulaji, ja sen ulkonäkö miellytti silmää. Alun perin olisin halunnut tehdä pöydän mahongista, mutta tavaran hinta oli opiskelijabudjettiin melko kova. Näin jälkeenpäin olen tyytyväinen valintaani, koska puunsyyt tuovat juuri sopivasti lisää ilmettä pöydälle upotuskuvion lisäksi. Myöskin puun sävy on paljon hillitympi ja näin sulautuu helposti jatkossakin sisustukseen.

Käytin työssäni peruspuusepän verstaan työkoneita: Katkaisusahaa, pyörösahaa, vannesahaa, oikohöylää, tasohöylää, yläjyrsintä, ala jyrsintä sekä CNC-jyrsintä. Lisäksi rumpuhiomakone, leveänauhahiomakone sekä nauhahiomakone.

                                                       
                                                        Kuva jalkojen jyrsinnästä mallineella.

Kuva jalkojen kolmannen jyrsinnän jälkeen sekä vieressä olevat on leikelty vannesahalla lähelle muotoaan, jotta jyrsintä onnistuisi helpolla ja tekisi hyvän jäljen.

CNC-jyrsin ei ihan ole perustavaraa puusepänverstaissa, mutta levyteollisuudessa, se on lähes päätoiminen työkone. Tein Cnc- jyrsimellä upotuskolot sekä täytteet pöydän kanteen, näin säästyi aikaa sekä tuli koneella työskentelykin tutuksi. Upotustäytteet jyrsittiin pähkinäpuuklapiin josta sahasin ne vannesahalla irti, muokkasin käsin ne ja upotin ne jyrsittyihin koloihin.

Kuvia Täytepalojen irroituksesta sekä valmiista lakatusta upotuksesta.

Sähköisiäkäsityökaluja käytössäni oli akkuporakone, käsijyrsin, pöytäjyrsin sekä kulmaporakone.

 Kuva käsijyrsimessä olevasta apukappaleesta. Käytin tätä jyrsiessäni pöydän koukerojalkoihin pöyristyksiä. Näin sain pyöristyksen tiukkoihin sisä sekä ulkokaariinkin. Viimeistelin jalat lopuksi viilalla, siklillä ja hionnalla. 

Käsityökaluina käytössäni oli: puukko, tasotaltta, viila, hiomapaperia sekä hiomatuki, sikli, suorakulma, työntömitta sekä rullamitta.

Jalkojen kokoaminen alkoi aihoiden liimauksesta, halusin ne liimattavaksi lankuista, paksuuden lisäämiseksi tein 30 mm vahvan rimaliimalevyn mikä liimmattiin kahden lankun väliin prässillä. Näin aihioista saatiin tarvittavat 123 x123 mm vahvat.

Olin piirtänyt jaloista kaavat miltä ne tulisivat näyttämään edestä ja sivulta katsottuna, ja näiden kaavojen pohjalta lähdin tekemään mallineita. Mallineet rakennettiin 20 mm MDF-levylle, jonka muotoilin vannesahalla ja hiomalla oikean muotoiseksi. Mallineen on tärkeä olla hyvä koska kaikki kuprut ja kuopat monistuvat jyrsittävään kappaleeseen. Tein yhteensä kolme eri mallinetta: yhden sisäkaarelle, yhden ulkokaarelle sekä yhden etuleveyttä ajatellen.

Jyrsittävät kappaleet pysyivät paikoillaan pulttipuristuksella ja pitoa olivat antamassa myös hiomapaperin palat kappaleen alla, sekä stoppari estämässä kappaleen lähtemistä mallineesta kun jyrsitään.

Aloitin kasauksen kannesta, koonsa vuoksi liimasin sen yhteen kolmesta liimalevystä jotta liimaus onnistuisi. Viimeisen liimauksen täytyi onnistua kerrasta, koska kannesta tuli niin leveä ettei se mahtunut tasohöylän läpi. Liimapärseet mitä enää nousi ja mahdolliset epätasaisuudet tasoitettiin ensin siklillä ja hiomalla leveänauhahiomakoneella.

Kansi on oma irrallinen elementtinsä, joten seuraavaksi kasasin rungon. Jalkojen ja sarjojen liitoksena käytin poratappia, joka oli tässä tapauksessa kestävämpi kuin tasotappiliitos. Tämä siksi, koska sarjojen päät tulivat 45asteen kulmaan jalkoihin, jolloin tasotappi olisi ollut vaarassa lohjeta syysuunnan vuoksi. Rungon liimauksessa käytin apuna välikappaleita, jotka puristin sarjoihin kiinni ja näihin kappaleisiin sain puristimet kiinni jotta puristus saatiin oikeaan kohtaan.

Kansi ja runko kiinnitetään toisiinsa klosseilla. Eli puukappaleilla jotka menevät sarjoissa oleviin jyrsittyihin koloihin ja ruuvataan kanteen jolloin runko ja kansi kiristyvät toisiinsa kiinni. Näin kansi pääsee elämään rauhassa.

Viimeistelin pöydän reunat jyrsimällä siihen pyöristyksen sekä pienen kynteen, muihin pöydän osiin tuli pieni pyöristys. Tein viimeistelyjyrsinnät käsijyrsimellä. Viimeistelyhionnat tein 150 vahvuisella hiomapaperilla jalkoihin ja kanteen myös. Lakkauksien jälkeen hioin 240 ja vielä ennen viimeistä lakkakerrosta pyyhkäisin roskat pois karhunkielellä.

Pintakäsittelyn suoritin himmeällä Helo – alkydilakalla. Päädyin tähän valintaan siksi, että tarvittaessa paikkauslakkauksia on helppo tehdä kotona, koska levitin lakan käsin siveltimellä. Myöskään kovettimien kanssa ei tarvitse pelata kuin myöskään ruiskulla maalattaviin tiloihin. Ainoa heikkous himmeässä pinnassa on se, että ajan myötä se muuttuu pikkuhiljaa kiiltävämmäksi. Lakkaus toi hienosti puun omaa sävyä vielä enemmän esille sekä ei tehnyt pinnasta muovisennäköistä kuin esimerkiksi uretaanialkydilakka olisi tehnyt.

Tarkoituksenani oli tehdä melko suuri, hieman näyttävä mutta hyvällä maulla tehtynä pöytä, jossa

kykenee kestitsemään isompaakin seuruetta. Olen halunnut aina jokaiseen työhöni jotain pientä extraa, ja tässä sitä oli kannen upotustyö sekä jalkojen muodollisuus. Myöskin puulajin valinta oli tahdostani muutakin kuin sitä ainaista petsattua koivua.

Pidän antiikkikalusteista, ja uusrenesanssista tyylinä niin kuin aiemmin jo mainitsinkin. Visioni pöydästä oli alun alkaenkin melko selvä, eikä se muuttunut työn edetessä oikeastaan ollenkaan. Nyt pöytään sopivia antiikkituolejakin on jo neljä, ja toista samanlaista satsia metsästetään odottamaan entisöintiä kotiin.  Jatkossa haluankin jatkaa kotimme sisustamista samantyylisillä kalusteilla ja näin koen, että pöytä onnistui ulkonäössään hyvin ja istuu antiikkisempienkin kalusteiden keskelle melko saumattomasti.

Koen että onnistuin työssäni hyvin, verrattuna etten ollut aiemmin tehnyt mallinejyrsintöjä saati itse rakentanut mallinetta. Vaikka CNC-koneella oli aiemmin tullut tehtyä samankaltainen upotus, oli siinä silti haastetta. Piirsin ensimmäistä kertaa Surfcamilla ja käytin koneita itsenäisesti, tämän johdosta hallitsen nekin hommat jo paljon paremmin.

Halusin näyttää oikeasti, miten paljon olen oppinut sekä kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana ja pyrin tekemään työni mahdollisimman rauhalliseen tahtiin sekä itsenäisesti ja miettimään pariinkin otteeseen ennen kuin teen. Kömmähdyksiä sattui onnellisesti yksi ainoa, ja sekin tuli jalkojen pyöristyksessä. Mutta senkin osasin itse korjata – pienellä koneen avustuksella tietenkin.

Kehitystä kuitenkin viimevuoteen on tapahtunut, erheitä sattui paljon vähemmän kuin ensimmäistä näyttöä tehdessä sekä kuluneen vuoden työharjoittelut ovat kartuttaneet tietotaitoani huomattavasti. Ylpeä erityisesti olen siitä, että työhöni kului vain vajaan kuukauden työtunnit ja suurimman osan niistä tein itsenäisesti niin pitkälle kuin vain kykenin ilman opettajan avustusta. 

Sohvapöydät

Kuten aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, että haluaisin alkaa tekemään ns. pienen kalustesarjan alkaen viinipullovitriinistä. No nyt olen jatkanut luomisprosessia ja sohvapöydät ovat kotiutuneet jo tammikuussa.

Eli prosessi lähti koivusta jälleen liikkeelle, halusin pitää saman ulkonäön ja aloin rakentamaan sivuja koivuliimalevystä ja koivujaloista. Jalat leikkasin lankusta ja höyläsin 40x40, jotka vielä jyrsin alajyrsmellä jigiä apua käyttäen. Jaloista tuli siis alhaalta kapeammat kuin ylhäältä


















Tein sivu-ja etuseinät koivuliimalevystä, ja takalevyn 4mm MDF-levystä jonka olin viiluttanut Amformosia viilulla. Kaikissa sivuissa yhdistävänä tekijänä on alalista 30x30, takaseinässä on myös ylälista, johon mdf tuli uritettua alalistan lisäksi.

Ehkä kriittisin yhdistävä tekijä töitteni välillä on kehysrakenne, jota käytin näissä pöydissä kantena. Tein koivusta ns karmit ja peilin tein loimukoivuviilutetusta mdf:stä. Joten kaksivärisyys toistuu siinä, ja laation etulevyssä - myöskin vetimet ovat samanlaiset. Halusin pitää työni ilman metallisia kiskoja joten tein laatikon kiskotuksen puusta - laatikon sivuihin 13 mm urat ja puiset 11mm kiskot pöydän sivuseiniin kiinni.

Pintakäsittelyyn halusin käyttää ihan oikeaa petsiä tälläkertaa, koska olen todennut viinipullovitriinissä käyttämästäni petsivahasta sen olevan huonoa kestämään rasitusta. Joten käsittelin pöydät ensin spriipetsillä ja lopuksi pari kieppiä osmo - kaluste vahaa. Peilin ja laatikon etulevyn käsittelin pelkällä osmolla.

Seuraavaksi työn alla on sarjaan tulossa iso ruokapöytä, siitä tulee ihan oma päivityksensä myöhemmin :)




Termistöä: Jigi, on apuväline jyrsintään. Lyhyesti sanottuna levyyn tehty tukirakenne, johon jyrsittävä kappale puristetaan kiinni jolloin se on helppo ja turvallinen työstää. Tässä työssä jigiä käytettiin viisteen tekoon. Jigiä voi myös käyttää sirkkelillä sahaamiseen.

Keinutuolin kunnostus

Sain isältäni vaarimme vanhan keinutuolin, jonka hän oli aikanaan keinunut ympäri ja samalla tahtomattaan rikkonut. Rikkimenneet osat, jotka tarvitsi tehdä uudelleen olivat etu ja taka pinnat jalkojen välistä. Etummainen jalka oli lohjennut, joten liimasin sen takaisin kasaan. Myös liitokset olivat ajan saatossa saaneet osansa kosteusvaihteluista ja rasituksesta - onhan keinutuoli jo yli 30 vuotta vanha.

Aloitin uusista välipinnoista, jotka sorvasin koivusta vanhoja kapuloita mallina käyttäen. Kun sorvaushommat olivat ohitse, aloitin hiomisen. Halusin saada vanhan maalipinnan pois, joten hioin puupinnalle asti 80 vahvuisella hiomapaperilla, käsin sekä koneella.

Kun olin saanut pinnan tarvittavan puhtaaksi, aloitin liimaussessiot. Eli molemmat käsinojat notkuivat kun vanhat liimaukset olivat alkaneet pettämään, samoin vahvat sivupinnat. Pyrin puhdistamaan saumat liiallisesta pölystä ja roskasta, porasin reiät pinnojen viereen ja painoin liimaa ruiskulla sisään ja laitoin puristuksiin.

Kun istuinosan liimaukset oli suoritettu, aloin laittamaan ensin toista jalkaa kuntoon ja sitten alaosan ja istuinosan uudelleen liimaus paikoilleen. Liima sai olla puristuksissa reilun vuorokauden, koska olin hieman runsaskätinen liiman määrän suhteen, lisäksi mitä kauemin puristus on sitä vahvemmin liima pääsee vaikuttamaan.
Käytin liimauksessa perus pvac-D3 luokan puuliimaa.

             

Pintakäsittelyyn tein tuttuun tapaan punaruskean lasuurin ja patinoin pinnan vielä ruskean eri tummuusasteilla. Suojaksi lakkasin kaksi ohutta kerrosta venelakkaa.

Nyt keinutuoli on kodimme aktiivisessa käytössä ja toivottavasti kestää ainakin vielä seuraavat 30 vuotta eteenpäin.

 

Ensikosketus työelämään

Suoritin ensimmäisen harjoittelujaksoni Vene- ja puutyö Moilasella ja sain ensikosketukseni puusepän töihin koulun ulkopuolella.Vene- ja puutyö M. Moilanen

 Harjoittelujakson aikana opin paljon käytännön niksejä sekä uusia työtapoja. Olin onnekkaassa asemassa, koska pääsin harjoitteluni aikana tekemään oikeita asiakastöitä - valvonnan alaisena tietenkin. Opettelu siellä oli tunnerikasta - vaikeuksien kautta voittoon kuvaa varmasti parhaiten omia tuntemuksiani töitä tehdessä.

Sitten itse asiaan, eli niihin asiakastöihin.

Tein maakellarin ovet, joissa oli mäntypanelointi, sekä mäntykokopuu liimalevyt. Asiakas tilasi työn puuvalmiina, lukkorunko valmiiksi jyrsittynä toiseen oveen sekä toiseen oveen tuli ns. lapinsalpa.

Tässä ovien runkomalli.

Rungon sisään tulee eriste, ja näissä käytimme styroksia. 

 Karmit valmiina

Ovet paneelit asennettuna ja listoitettuna.

Ja ovet valmiina, karmit pakattuna nippuun ja valmiita asiakkaan noudettavaksi.

Tein myös pomoni kunnostamaan vanhaan siilooon ikkunat.

Kävin mittaamassa ensin aukon, ja sen perusteelta mitoitin karmit, valssit sekä itse pokat.

Ikkunapokien liitosrakenteet

Pokat liimauksesta tulleena ja menossa pohjamaalaukseen. Pohjamaalauksen jälkeen on lasin leikkauksen sekä lasitustyön vuoro. Lasituksessa käytetään pellavaöljykittiä, jonka kuivuminen kestää ~20-25 vuotta ja pysyy sen ansiosta elastisena ja kestää ulkopuolen rasituksen.

Ikkunoiden karmiaihiot menossa pohjamaalaukseen.

 Lasituksen jälkeen: tämä on pellavakitti puoli...

Ja ikkunat karmirunkoineen valmiina, kaksi reunimmaista ikkunaa ovat aukeavia ja keskimmäinen kiinteä.

Viinipullovitriini

Hei taas ja anteeksi viivästys päivitykseen ! Oli viime kevät tuon kyseisen työn kanssa niin hektistä ja sitten kesä pullollaan raksalla olevia töitä, että jäi päivittely vähemmälle.

Nyt sitten itse aiheeseen: Eli tein ensimmäisen vuoteni näyttönä viinipullovitriinin meidän kotiimme. 

Päämateriaali oli kotimainen koivu, josta tein vitriinin rungon. Käytin myös viilutettua MDF-levyä sisusrakenteissa ja kaapin ovien peileissä, takalevy on 4 mm koivuvanerista.

Sisusrakenteissa käytin 16mm Mdf-levyä jonka viilutin amformoosia viilulla, kyseistä viilua käytetään melko paljon kaikissa piilorakenteissa, koska se ei ole kovin kallista. Listoitin levyt noin 5 mm vahvalla koivulistalla, koska etureunat kokevat eniten rasitetta, tämä siksi, että koivu  kestää paremmin kulutusta, ja mdf on hyvin kolhu altista. 

Ovien peileissä käytin 4 mm mdf-levyä ja viilutin sen loimukoivulla.

Työssäni on myös jakavat vinolevyt, jotka liikkuvat ja niiden paikkoja saa vaihdeltua mielensä mukaan. Näiden materiaali oli myös koivu.

Ovien sisälle tulee lasihyllyt.

Pintakäsittelynä käytin itsellenikin uutta tuotetta: mahongin sävyistä petsivahaa. Koko työ on käsitelty sillä sisä- sekä ulkopuolilta. Jätin  ovien peilit, liikkuvat vinolevyt sekä vitriinin päätylevyjen alalistat koivun omalle sävylleen ja käsittelin ne vain kirkkaalla Osmo kalustevahalla.

Koko kaapin suunnittelu on minun käsialaani ja aion jatkaa vielä samaan tyylin ns sarjan johon teen vielä sohvapöydät ja ruokapöydän. 

Tässä työni alkutekijöissä:                         Sisusrunko kasattuna

Runko koekasattuna

                                Koko vitriini muuten kasattuna, ovien kiinnitystä vaille valmis

                                                           Ja lopulta valmiina.

Lisätietoja

Mdf- levy on tehty puristamalla yhteen hienoa puukuituja ja sitomalla ne liimalla yhteen. Siinä ei siis ole syyrakennetta ja on murtumis/kolhu herkkää tavaraa. Jos kuitenkin halutaan huokeampia kustannuksia sen voi viiluttaa, jolloin saadaan puuvaikutelmaa. Myös umpimaalaukseen sopiva materiaali. Mdf on kohtuullisen helppo työstää - jyrsinnöissä se ei lohkeile vaan leikkaantuu nätisti, mutta kaikki liitos mahdollisuudet eivät ole käytössä samalla lailla kuin kokopuu tavarassa.

Viilu on puusta joko sorvaamalla tai leikkaamalla saatua noin1 -2 mm vahvaa ''puulastua'', sitä käytetään pinnoituksissa, vanerin rakennusosana sekä parketin pinnoitteena sekä siitä voidaan tehdä intarsia töitä. Katso tarkemmin intarsiasta: http://www.jussinruusupuu.com