Työhöni kuului myös ruokailutilan pieni muotoinen päivitys, ja ruokapöytä yhdistää tilamme
käytännöllisesti. Ruokailukin onnistuu nyt isommaltakin seurueelta – onhan pöytä mitoitettu kahdeksalle hengelle – kun taas vanhaan pöytäämme mahtui vain kolme ihmistä sekä ruokatarvikkeet. Tilan yhtenäisyyttä tuo muut tekemäni kalusteet värimaailmallaan sekä hienoisella koristeellisuudellaan mitä löytyy mm. vetimistä. Näin uusrokokoo teema ei hyppää silmille muuten remontoidussa kodissamme, josta löytyy myös uudempaa ilmettä.Materiaalivalinnassa päädyin punatammeen siksi, että se on kulutusta kestävä puulaji, ja sen ulkonäkö miellytti silmää. Alun perin olisin halunnut tehdä pöydän mahongista, mutta tavaran hinta oli opiskelijabudjettiin melko kova. Näin jälkeenpäin olen tyytyväinen valintaani, koska puunsyyt tuovat juuri sopivasti lisää ilmettä pöydälle upotuskuvion lisäksi. Myöskin puun sävy on paljon hillitympi ja näin sulautuu helposti jatkossakin sisustukseen.
Käytin työssäni peruspuusepän verstaan työkoneita: Katkaisusahaa, pyörösahaa, vannesahaa, oikohöylää, tasohöylää, yläjyrsintä, ala jyrsintä sekä CNC-jyrsintä. Lisäksi rumpuhiomakone, leveänauhahiomakone sekä nauhahiomakone.
Kuva jalkojen jyrsinnästä mallineella.
Kuva jalkojen kolmannen jyrsinnän jälkeen sekä vieressä
olevat on leikelty vannesahalla lähelle muotoaan, jotta jyrsintä onnistuisi
helpolla ja tekisi hyvän jäljen.
CNC-jyrsin ei ihan ole perustavaraa puusepänverstaissa,
mutta levyteollisuudessa, se on lähes päätoiminen työkone. Tein Cnc- jyrsimellä
upotuskolot sekä täytteet pöydän kanteen, näin säästyi aikaa sekä tuli koneella
työskentelykin tutuksi. Upotustäytteet jyrsittiin pähkinäpuuklapiin josta
sahasin ne vannesahalla irti, muokkasin käsin ne ja upotin ne jyrsittyihin
koloihin.
Kuvia Täytepalojen irroituksesta sekä valmiista lakatusta upotuksesta.
Sähköisiäkäsityökaluja
käytössäni oli akkuporakone, käsijyrsin, pöytäjyrsin sekä kulmaporakone.
Kuva käsijyrsimessä olevasta apukappaleesta. Käytin tätä jyrsiessäni pöydän
koukerojalkoihin pöyristyksiä. Näin sain pyöristyksen tiukkoihin sisä sekä
ulkokaariinkin. Viimeistelin jalat lopuksi viilalla, siklillä ja hionnalla.
Käsityökaluina käytössäni oli: puukko, tasotaltta, viila,
hiomapaperia sekä hiomatuki, sikli, suorakulma, työntömitta sekä rullamitta.
Jalkojen kokoaminen alkoi aihoiden
liimauksesta, halusin ne liimattavaksi lankuista, paksuuden lisäämiseksi tein
30 mm vahvan rimaliimalevyn mikä liimmattiin kahden lankun väliin prässillä.
Näin aihioista saatiin tarvittavat 123 x123 mm vahvat.
Olin piirtänyt jaloista kaavat miltä ne
tulisivat näyttämään edestä ja sivulta katsottuna, ja näiden kaavojen pohjalta
lähdin tekemään mallineita. Mallineet rakennettiin 20 mm MDF-levylle, jonka
muotoilin vannesahalla ja hiomalla oikean muotoiseksi. Mallineen on tärkeä olla
hyvä koska kaikki kuprut ja kuopat monistuvat jyrsittävään kappaleeseen. Tein
yhteensä kolme eri mallinetta: yhden sisäkaarelle, yhden ulkokaarelle sekä
yhden etuleveyttä ajatellen.
Jyrsittävät kappaleet pysyivät
paikoillaan pulttipuristuksella ja pitoa olivat antamassa myös hiomapaperin
palat kappaleen alla, sekä stoppari estämässä kappaleen lähtemistä mallineesta
kun jyrsitään.
Aloitin kasauksen kannesta, koonsa vuoksi liimasin sen
yhteen kolmesta liimalevystä jotta liimaus onnistuisi. Viimeisen liimauksen
täytyi onnistua kerrasta, koska kannesta tuli niin leveä ettei se mahtunut
tasohöylän läpi. Liimapärseet mitä enää nousi ja mahdolliset epätasaisuudet
tasoitettiin ensin siklillä ja hiomalla leveänauhahiomakoneella.
Kansi on oma irrallinen elementtinsä, joten seuraavaksi
kasasin rungon. Jalkojen ja sarjojen liitoksena käytin poratappia, joka oli
tässä tapauksessa kestävämpi kuin tasotappiliitos. Tämä siksi, koska sarjojen
päät tulivat 45asteen kulmaan jalkoihin, jolloin tasotappi olisi ollut vaarassa
lohjeta syysuunnan vuoksi. Rungon liimauksessa käytin apuna välikappaleita,
jotka puristin sarjoihin kiinni ja näihin kappaleisiin sain puristimet kiinni
jotta puristus saatiin oikeaan kohtaan.
Kansi ja runko kiinnitetään toisiinsa klosseilla. Eli
puukappaleilla jotka menevät sarjoissa oleviin jyrsittyihin koloihin ja
ruuvataan kanteen jolloin runko ja kansi kiristyvät toisiinsa kiinni. Näin
kansi pääsee elämään rauhassa.
Viimeistelin pöydän reunat jyrsimällä siihen pyöristyksen
sekä pienen kynteen, muihin pöydän osiin tuli pieni pyöristys. Tein
viimeistelyjyrsinnät käsijyrsimellä. Viimeistelyhionnat tein 150 vahvuisella
hiomapaperilla jalkoihin ja kanteen myös. Lakkauksien jälkeen hioin 240 ja
vielä ennen viimeistä lakkakerrosta pyyhkäisin roskat pois karhunkielellä.
Pintakäsittelyn suoritin himmeällä Helo – alkydilakalla.
Päädyin tähän valintaan siksi, että tarvittaessa paikkauslakkauksia on helppo
tehdä kotona, koska levitin lakan käsin siveltimellä. Myöskään kovettimien
kanssa ei tarvitse pelata kuin myöskään ruiskulla maalattaviin tiloihin. Ainoa
heikkous himmeässä pinnassa on se, että ajan myötä se muuttuu pikkuhiljaa
kiiltävämmäksi. Lakkaus toi hienosti puun omaa sävyä vielä enemmän esille sekä
ei tehnyt pinnasta muovisennäköistä kuin esimerkiksi uretaanialkydilakka olisi
tehnyt.
kykenee kestitsemään isompaakin seuruetta. Olen halunnut aina jokaiseen työhöni
jotain pientä extraa, ja tässä sitä oli kannen upotustyö sekä jalkojen
muodollisuus. Myöskin puulajin valinta oli tahdostani muutakin kuin sitä
ainaista petsattua koivua.
Pidän
antiikkikalusteista, ja uusrenesanssista tyylinä niin kuin aiemmin jo
mainitsinkin. Visioni pöydästä oli alun alkaenkin melko selvä, eikä se muuttunut
työn edetessä oikeastaan ollenkaan. Nyt pöytään sopivia antiikkituolejakin on
jo neljä, ja toista samanlaista satsia metsästetään odottamaan entisöintiä
kotiin. Jatkossa haluankin jatkaa
kotimme sisustamista samantyylisillä kalusteilla ja näin koen, että pöytä
onnistui ulkonäössään hyvin ja istuu antiikkisempienkin kalusteiden keskelle
melko saumattomasti.
Koen että onnistuin työssäni hyvin, verrattuna etten
ollut aiemmin tehnyt mallinejyrsintöjä saati itse rakentanut mallinetta. Vaikka
CNC-koneella oli aiemmin tullut tehtyä samankaltainen upotus, oli siinä silti
haastetta. Piirsin ensimmäistä kertaa Surfcamilla ja käytin koneita
itsenäisesti, tämän johdosta hallitsen nekin hommat jo paljon paremmin.
Halusin näyttää oikeasti, miten paljon olen oppinut sekä
kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana ja pyrin tekemään työni mahdollisimman
rauhalliseen tahtiin sekä itsenäisesti ja miettimään pariinkin otteeseen ennen
kuin teen. Kömmähdyksiä sattui onnellisesti yksi ainoa, ja sekin tuli jalkojen
pyöristyksessä. Mutta senkin osasin itse korjata – pienellä koneen avustuksella
tietenkin.
Kehitystä kuitenkin viimevuoteen on tapahtunut, erheitä
sattui paljon vähemmän kuin ensimmäistä näyttöä tehdessä sekä kuluneen vuoden
työharjoittelut ovat kartuttaneet tietotaitoani huomattavasti. Ylpeä erityisesti olen siitä, että työhöni kului
vain vajaan kuukauden työtunnit ja suurimman osan niistä tein itsenäisesti niin
pitkälle kuin vain kykenin ilman opettajan avustusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti