Uusrokokoo ruokapöytä

Tämä työ oli ollut mielessäni jo vuoden verran ja halusin päättötyökseni jotain, mikä kestää läpi elämän. Idea pöydän ulkonäköön lähti oikeastaan tuoleista. Pidän uusrokokoosta tyylinä, ja halusin pöydän menevän samaan sarjaan kuin tuolitkin – hieman vain hillitymmällä muodolla, jotta kaikki kalusteet sopivat keskenään.           

Työhöni kuului myös ruokailutilan pieni muotoinen päivitys, ja ruokapöytä yhdistää tilamme 
käytännöllisesti. Ruokailukin onnistuu nyt isommaltakin seurueelta – onhan pöytä mitoitettu kahdeksalle hengelle – kun taas vanhaan pöytäämme mahtui vain kolme ihmistä sekä ruokatarvikkeet. Tilan yhtenäisyyttä tuo muut tekemäni kalusteet värimaailmallaan sekä hienoisella koristeellisuudellaan mitä löytyy mm. vetimistä. Näin uusrokokoo teema ei hyppää silmille muuten remontoidussa kodissamme, josta löytyy myös uudempaa ilmettä.Materiaalivalinnassa päädyin punatammeen siksi, että se on kulutusta kestävä puulaji, ja sen ulkonäkö miellytti silmää. Alun perin olisin halunnut tehdä pöydän mahongista, mutta tavaran hinta oli opiskelijabudjettiin melko kova. Näin jälkeenpäin olen tyytyväinen valintaani, koska puunsyyt tuovat juuri sopivasti lisää ilmettä pöydälle upotuskuvion lisäksi. Myöskin puun sävy on paljon hillitympi ja näin sulautuu helposti jatkossakin sisustukseen.

Käytin työssäni peruspuusepän verstaan työkoneita: Katkaisusahaa, pyörösahaa, vannesahaa, oikohöylää, tasohöylää, yläjyrsintä, ala jyrsintä sekä CNC-jyrsintä. Lisäksi rumpuhiomakone, leveänauhahiomakone sekä nauhahiomakone.

                                                       
                                                        Kuva jalkojen jyrsinnästä mallineella.

Kuva jalkojen kolmannen jyrsinnän jälkeen sekä vieressä olevat on leikelty vannesahalla lähelle muotoaan, jotta jyrsintä onnistuisi helpolla ja tekisi hyvän jäljen.

CNC-jyrsin ei ihan ole perustavaraa puusepänverstaissa, mutta levyteollisuudessa, se on lähes päätoiminen työkone. Tein Cnc- jyrsimellä upotuskolot sekä täytteet pöydän kanteen, näin säästyi aikaa sekä tuli koneella työskentelykin tutuksi. Upotustäytteet jyrsittiin pähkinäpuuklapiin josta sahasin ne vannesahalla irti, muokkasin käsin ne ja upotin ne jyrsittyihin koloihin.

Kuvia Täytepalojen irroituksesta sekä valmiista lakatusta upotuksesta.

Sähköisiäkäsityökaluja käytössäni oli akkuporakone, käsijyrsin, pöytäjyrsin sekä kulmaporakone.

 Kuva käsijyrsimessä olevasta apukappaleesta. Käytin tätä jyrsiessäni pöydän koukerojalkoihin pöyristyksiä. Näin sain pyöristyksen tiukkoihin sisä sekä ulkokaariinkin. Viimeistelin jalat lopuksi viilalla, siklillä ja hionnalla. 

Käsityökaluina käytössäni oli: puukko, tasotaltta, viila, hiomapaperia sekä hiomatuki, sikli, suorakulma, työntömitta sekä rullamitta.

Jalkojen kokoaminen alkoi aihoiden liimauksesta, halusin ne liimattavaksi lankuista, paksuuden lisäämiseksi tein 30 mm vahvan rimaliimalevyn mikä liimmattiin kahden lankun väliin prässillä. Näin aihioista saatiin tarvittavat 123 x123 mm vahvat.

Olin piirtänyt jaloista kaavat miltä ne tulisivat näyttämään edestä ja sivulta katsottuna, ja näiden kaavojen pohjalta lähdin tekemään mallineita. Mallineet rakennettiin 20 mm MDF-levylle, jonka muotoilin vannesahalla ja hiomalla oikean muotoiseksi. Mallineen on tärkeä olla hyvä koska kaikki kuprut ja kuopat monistuvat jyrsittävään kappaleeseen. Tein yhteensä kolme eri mallinetta: yhden sisäkaarelle, yhden ulkokaarelle sekä yhden etuleveyttä ajatellen.

Jyrsittävät kappaleet pysyivät paikoillaan pulttipuristuksella ja pitoa olivat antamassa myös hiomapaperin palat kappaleen alla, sekä stoppari estämässä kappaleen lähtemistä mallineesta kun jyrsitään.

Aloitin kasauksen kannesta, koonsa vuoksi liimasin sen yhteen kolmesta liimalevystä jotta liimaus onnistuisi. Viimeisen liimauksen täytyi onnistua kerrasta, koska kannesta tuli niin leveä ettei se mahtunut tasohöylän läpi. Liimapärseet mitä enää nousi ja mahdolliset epätasaisuudet tasoitettiin ensin siklillä ja hiomalla leveänauhahiomakoneella.

Kansi on oma irrallinen elementtinsä, joten seuraavaksi kasasin rungon. Jalkojen ja sarjojen liitoksena käytin poratappia, joka oli tässä tapauksessa kestävämpi kuin tasotappiliitos. Tämä siksi, koska sarjojen päät tulivat 45asteen kulmaan jalkoihin, jolloin tasotappi olisi ollut vaarassa lohjeta syysuunnan vuoksi. Rungon liimauksessa käytin apuna välikappaleita, jotka puristin sarjoihin kiinni ja näihin kappaleisiin sain puristimet kiinni jotta puristus saatiin oikeaan kohtaan.

Kansi ja runko kiinnitetään toisiinsa klosseilla. Eli puukappaleilla jotka menevät sarjoissa oleviin jyrsittyihin koloihin ja ruuvataan kanteen jolloin runko ja kansi kiristyvät toisiinsa kiinni. Näin kansi pääsee elämään rauhassa.

Viimeistelin pöydän reunat jyrsimällä siihen pyöristyksen sekä pienen kynteen, muihin pöydän osiin tuli pieni pyöristys. Tein viimeistelyjyrsinnät käsijyrsimellä. Viimeistelyhionnat tein 150 vahvuisella hiomapaperilla jalkoihin ja kanteen myös. Lakkauksien jälkeen hioin 240 ja vielä ennen viimeistä lakkakerrosta pyyhkäisin roskat pois karhunkielellä.

Pintakäsittelyn suoritin himmeällä Helo – alkydilakalla. Päädyin tähän valintaan siksi, että tarvittaessa paikkauslakkauksia on helppo tehdä kotona, koska levitin lakan käsin siveltimellä. Myöskään kovettimien kanssa ei tarvitse pelata kuin myöskään ruiskulla maalattaviin tiloihin. Ainoa heikkous himmeässä pinnassa on se, että ajan myötä se muuttuu pikkuhiljaa kiiltävämmäksi. Lakkaus toi hienosti puun omaa sävyä vielä enemmän esille sekä ei tehnyt pinnasta muovisennäköistä kuin esimerkiksi uretaanialkydilakka olisi tehnyt.

Tarkoituksenani oli tehdä melko suuri, hieman näyttävä mutta hyvällä maulla tehtynä pöytä, jossa

kykenee kestitsemään isompaakin seuruetta. Olen halunnut aina jokaiseen työhöni jotain pientä extraa, ja tässä sitä oli kannen upotustyö sekä jalkojen muodollisuus. Myöskin puulajin valinta oli tahdostani muutakin kuin sitä ainaista petsattua koivua.

Pidän antiikkikalusteista, ja uusrenesanssista tyylinä niin kuin aiemmin jo mainitsinkin. Visioni pöydästä oli alun alkaenkin melko selvä, eikä se muuttunut työn edetessä oikeastaan ollenkaan. Nyt pöytään sopivia antiikkituolejakin on jo neljä, ja toista samanlaista satsia metsästetään odottamaan entisöintiä kotiin.  Jatkossa haluankin jatkaa kotimme sisustamista samantyylisillä kalusteilla ja näin koen, että pöytä onnistui ulkonäössään hyvin ja istuu antiikkisempienkin kalusteiden keskelle melko saumattomasti.

Koen että onnistuin työssäni hyvin, verrattuna etten ollut aiemmin tehnyt mallinejyrsintöjä saati itse rakentanut mallinetta. Vaikka CNC-koneella oli aiemmin tullut tehtyä samankaltainen upotus, oli siinä silti haastetta. Piirsin ensimmäistä kertaa Surfcamilla ja käytin koneita itsenäisesti, tämän johdosta hallitsen nekin hommat jo paljon paremmin.

Halusin näyttää oikeasti, miten paljon olen oppinut sekä kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana ja pyrin tekemään työni mahdollisimman rauhalliseen tahtiin sekä itsenäisesti ja miettimään pariinkin otteeseen ennen kuin teen. Kömmähdyksiä sattui onnellisesti yksi ainoa, ja sekin tuli jalkojen pyöristyksessä. Mutta senkin osasin itse korjata – pienellä koneen avustuksella tietenkin.

Kehitystä kuitenkin viimevuoteen on tapahtunut, erheitä sattui paljon vähemmän kuin ensimmäistä näyttöä tehdessä sekä kuluneen vuoden työharjoittelut ovat kartuttaneet tietotaitoani huomattavasti. Ylpeä erityisesti olen siitä, että työhöni kului vain vajaan kuukauden työtunnit ja suurimman osan niistä tein itsenäisesti niin pitkälle kuin vain kykenin ilman opettajan avustusta.